Tämän viikon kenties puhutuimpia aiheita on ollut intin kasvisruokapäivä. Aloite kasvisruuan lisäämiseen tuli varusmiesten keskuudesta, ja perustelut liittyivät tiiviisti ruuan ilmasto- ja ympäristövaikutuksiin. Lihatuotannon ollessa merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde ja siten ilmastonmuutoksen aiheuttaja, askel päästöjä säästävämpään suuntaan on hyvä ja vastuullinen teko.
Kasvisruokakauhistelujen ja puolustusministerin kukkakaalipirtelö-lausuntojen alle hautautuu kuitenkin merkittävämpi ilmastopoliittinen keskustelu, joka on vielä käymättä. Maanpuolustus on sivuutettu sekä kansainvälisissä ilmastosopimuksissa että kotimaisessa ilmastopolitiikassa. Päästövähennystavoitteet eivät koske maanpuolustusta, eivätkä myöskään sodankäyntiä. Öljyä ja muita luonnonvaroja nielevä aseteollisuus asiakkaineen jatkaa siis päästöjen tuottamista normaaliin tapaan, kun kaikki muut yhteiskunnan osa-alueet ovat ainakin sitoutuneet supistamaan aiheuttamaansa ilmastotaakkaa.
Puolustusvoimilla on toki omia ilmastotavoitteita, mutta ne keskittyvät lähinnä rakennusten lämmitysenergiasta säästämiseen ja raskasajoneuvokuljettajien kouluttamiseen kohti taloudellisempaa ajotyyliä. Nämä eivät yksinkertaisesti ole riittäviä toimia. On käytävä rehellinen keskustelu siitä, millaista ja kuinka laajaa puolustustoimintaa on vastuullista harjoittaa ilmastokriisin puitteissa. Tämä keskustelu on vietävä myös kansainvälisille areenoille, joilla meitä suuremmat puolustuspoliittiset toimijat ovat laput silmillä tosiasioilta.
Jos emme toimi, annamme karun viestin valinnoistamme kärsiville sukupolville: törsäsimme välinpitämättömästi aseisiin sen sijaan, että olisimme kamppailleet tosissamme ilmastonmuutosta vastaan.